Hosterian pihalta/parkkipaikalta/koriskentältä nähtynä uima-altaat.

Sunnuntai sujui tavalliseen tapaan turisteja palvellessa, tosin tällä kertaa olin suurimman osan ajasta yläkerran ravintolassa. Mentiin kaikki todella aikaisin nukkumaan, koska väsytti aivan tajuttomasti!


Pieni poreallas täynnä ihmisiä. Minä ja Genesis oikealla sinisissä paidoissa, etualalla hostisä Carlos, vieressä serkkupojat, musta vasemmalle veli Roberto, Begge, veli Miguel ja Ray.

Maanantaina kiisimme kouluun, sillä minä ja Genesis molemmat könysimme ylös sängyistä hiukan liian myöhään. No, koulubussiin kuitenkin ehdittiin, että mitäpä tuosta. Kun palasimme koulusta, Hosteriassa oli n. 90 turistia ja lounasaika käsillä. Koulupukuja pois vaihtamatta autoimme tarjoilemaan keitot ja muut ruuat pöytiin. Illemmalla puuhailimme kaikkea yhdessä, ja lopulta katselimme Final Destination 5 -elokuvaa. Lähdin nukkumaan puolessa välissä, sillä elokuva oli kuolettavan tylsä. Pahempi kuin Scream 4, mikä sinällään jo kertoo tarpeeksi.


Ehkä se Scream 4 ei ollut sopiva elokuva meille... Minä ja veljeni, vasemmalla Miguel ja oikealla Roberto.

Tiistaina kun tulimme koulusta kotiin, Roberto hillui meitä vastaan yöpuvussa. Ai, kiva kun velikin on herännyt aikaisin... puoli kahdelta päivällä. Jes? Koulua varten kun pitää nousta 6:00, aivan viimeistään. Söimme pikaisesti ja lähdimme tuttuun kampaamoon laittamaan hiuksia ja kynsiä jokaisen tahdon mukaan. Genesis ja Begge leikkauttivat hiuksensa, samalla kun mun ja Maryurin kynnet laitettiin.


Perhe kasassa synttäreitäni viettämässä. Vasemmalta luetellen mami-Maryuri, Genesis-sisko, minä, Begge, Roberto ja Miguel.

Takaisinpäin kun ajeltiin, käytiin seikkailemassa ympäri kaupunkia. Samalla ostettiin Genesiksen kanssa herkullista mehua. Kun oltiin jo lähellä Hosteriaa, Genesis valitti nälkäänsä, jolloin kiepahdettiin lähimpään ravintolaan syömään. Mukaankin ostettiin maittavaa ruokaa, etteivät Roberto ja Carlos valittaisi nälkäänsä myöhemmin.


Mähän sanoin että ruokailut on yhtä kaaosta... Ensimmäisenä iltana syöty päivällinen, pöydässä perhe ja serkut ja ties ketkä. :D

Hetken kiivaan väittelyn ja suoranaisen juupas-eipäs -huutomatsin jälkeen Genesis ja Begge onnistuivat kumoamaan Roberton kannan, ja niin veli aukaisi Ecua Karaoken. Kansiot lähtivät kiertämään kun ihmiset etsivät sopivia lauluja. Mikkejä kierrätettiin kesken kappaleidenkin, kuka milloinkin halusi laulaa. Alunperin me kaikki olimme laulamassa, mutta yksitellen porukka katosi kuka minnekin, ja vain minä ja Begge jäätiin laulamaan.


Roberto ja minä, turisteja taustalla. Vedettiin hieno show ja kaikilla oli hauskaa. Mitäs pidätte mun uudesta hiustyylistä? :D

Mun onneksi karaokeohjelmasta löytyi paljonkin tuntemiani englanninkielisiä kappaleita. Siinä sitten Beggen kanssa hoilailtiin mm. Backstreet Boys - Everybody, Robbie Williams - Angel, Savage Garden - Truly Madly Deeply, Celine Dion - My Heart Will Go On ja lukuisia muita kappaleita. Myös Moulin Rougesta tuttu Your Song pääsi mukaan listalle, samoin kuin Eternal Flame.

Ja koska satuin ohimennen mainitsemaan, että tiedän Metallican Nothing Else Matters -kappaleen, jouduin laulamaan sen. :D Hauskuutta riitti, ja välistä Begge totesikin, että "olipa kaunis kappale, vaikken mitään siitä ymmärtänytkään". Näin kävi mm. Whamin Last Christmas -laulun kanssa.


Minä ja Torito-hauvavauva.

Keskiviikkona koulussa oli kuolettavan tylsää ruokavälitunnin jälkeen, sillä muu luokka harjoitteli maanantain seremoniaa varten. Mä en osallistu siihen, koska en valmistu täältä, toisin kuin mun luokkalaiset. Joten mä siinä pelailin iPodilla ja kuuntelin musiikia, kun muu luokka marssii riveissä sotilasmiehen karjuessa ohjeita. Hullunkurista.