Genesiksen synttäreitä juhlittiin suuremmalla kaavalla, sillä sisko täytti 15 vuotta. Täällä syntymäpäivät ohitetaan olankohautuksella, lukuunottamatta tätä merkittävää 15 vuoden ikäpaalua. Juhlia voisikin verrata Suomen konfirmaatiojuhliin, koko suku paikalle ja niin edes päin. Kun sitten lauantaina päivällä paikalle oli kerääntynyt n. 70 sukulaista, juhlat pääsivät kunnolla alkamaan. Maljapuheiden, lapsuuskuvien ja -videoiden, hyvän ruuan ja lauluesitysten lomaan mahtui paljon tanssimista. Varsinaisesti juhlat alkoivat loppumaan lähempänä aamuviittä, kun suurin osa vieraista oli suunnannut nukkumaan.

 

Seuraavana päivänä yksi jos toinenkin, armaat veljet ja Begge mukaan lukien, valittivat päänsärystä ja huonosta olosta. Minä, Genesis ja Erika (tyttö, joka asuu naapurissa tai no käytännössä hosteriassa) nauroimme äänemme käheäksi, samalla kun viattomasti tarjosimme kakunviipaletta tai muuta syötävää.

 

Normaalia koulua seuraavalla viikolla, eikä hosteriassa mitään sen suurempaa ja ihmeellisempää tapahtunut. Kaikki odottivat innolla marraskuun alkuun sijoittuvaa lomaa, johon minä otin varaslähdön puhumalla itseni ulos kokeista. Tein englannin kokeen, jonka kuka tahansa lukemaan pystyvä olisi osannut tehdä pienellä maalaisjärjen hitusella. Vaikein tehtävä kun oli "vaihda alleviivattujen sanojen kohdalle nämä sanat". Jos osaat erottaa alleviivatun tekstin normaalista ja pystyt uudelleenkirjoittamaan tilalle toiset sanat (jotka annettiin oikeassa järjestyksessä ja kirjoitusasussa), sait täydet pisteet. Järkyttävän vaikeaa. Pitäisi varmaan ehdottaa tällaista tehtävää englannin ylppäreihin, niin johan pistemäärät romahtaisivat alaspäin!

 

 

Keskiviikkona mami päätti, että minä, Genesis ja hän lähdemme lomailemaan rannikolle. Päivän kädenväännön (papi kun ei ilahtunut ajatuksesta, että viemme ainoan auton, jota hän suostuu ajamaan) jälkeen meidän perustelut kumosivat papin hataran selittelyn, joten soitimme Beggelle ja suostuttelimme hänetkin mukaan. Torstaina klo 6:30 asetuimme kaikki neljä mukavasti autoon ja lähdimme ajamaan kohti toista provinssia.

 

Begge suostui ajamaan, mistä saimmekin naurut moneen kertaan. Ei sillä, hän on varsin loistava kuski (parempi kuin mami, kuten olemme monessa melkein-kolarissa todenneet) mutta naurunaihetta löytyi siitä, ettei Beggellä ole ajokorttia. Hän kun onnistui hukkaamaan korttinsa. :D No, eikös matkalle sitten osunut poliisiratsia kyttäämään autojen omistusotteita ja ajokortteja! Mami ja Begge vaihtoivat paikkaa, saaden poliisit nauramaan kun lopulta lähestyimme tarkistuspistettä. Beggen hienon selittelyn ("Kyllä minulla on kortti, se vain unohtui kotiin. Kyllä, hänelläkin -mami- on kortti, katso vaikka. Hänen päätään särkee, siksi minä ajan") jälkeen pääsimme pinteestä ja jatkoimme matkaa.

 

Juuri kun mami pääsi sanomaan, ettei matkalla ole enempää poliiseja, seuraava ratsia osui kohdallemme. Siinä sitten Begge selitteli uudemman kerran ajamistaan varsin ärsyyntyneen poliisin kuunnellessa vierestä. Matkaa kuitenkin jatkettiin ilman sen suurempia ongelmia. Vielä viimeisen kerran osuttiin yhteen ratsiaan, jossa nuorehko tummaihoinen poliisi sai kysymyksellään aikaan suuren naurunremakan. Tai oikeastaan Beggen viaton vastaus sen aiheutti. Poliisi kun kysyi "Neiti, millä ajat jos sinulla ei ole korttia mukanasi?", johon Begge aina huumorintajuisena henkilönä vastasi "No käsillä tietenkin". Kun sitten käkättävä autollinen naisia ja naureskelevat poliisit lopulta rauhottuivat, matkaa pystyttiin jatkamaan.

 

 

Ensin ajelimme Muisnen saarelle, jossa Roberto oli töissä muutaman viikon ajan. Veli järjesteli vanhan pankin paperiarkistoja, eikä suoraan sanottuna kamalampaa työtä voi kuvitella. Autoimme Robertoa järjestämään arkistot loppuun, ja seuraavana päivänä lähdimme Muisnesta kohti Pedernalesia. Begge päätti kuitenkin jäädä Roberton seuraksi Muisneen, sillä yhä oli järjestämättä aakkosten viimeisen kirjaimen -Z- arkisto.

 

Etsimme rannan tuntumasta parhaan hotellin, tingimme hinnasta ja asetuimme mukavasti. Kävelimme kävelykadulla, ostelimme kojuista mitä mieleen juolahti ja söimme tonneittain ruokaa. Siinä sivussa kulutettiin myös aurinkorasvaa kiitettävä määrä, sillä (vaikkei kuvista näykään) aurinkoa riitti ihan tarpeeksi. Yhden päivän vietimme Genesiksen kanssa käytännöllisesti katsoen joka hetki meressä, ja mami joutuikin liki rahjaamaan meidät syömään lounasta. Jonka jälkeen takaisin meren aaltoihin, totta kai.

 

Alunperin ideana oli lähteä kotoa torstaina (check, onnistui!) ja palata lauantaina (fail, try again), mutta jämähdimme kolmistaan seuraavaksikin yöksi hotelliin. Vakuuttelimme siinä illan mittaan, että sunnuntaina sitten aamusta liikenteeseen, matka kun kestäisi muutaman tunnin. Hahhaha (tai jajajajaja kuten täällä sanotaaan) suunnitelmille, sillä lopputuloksena saavuimme Santo Domingoon myöhään illalla tai oikeastaan yöllä. Kello kun taisi jo olla yli puolenyön.

 

Seuraava viikko kuluikin työskennellen, sillä koko maan yhteinen lomaviikko Halloweenin (tai oikeastaan Kuolleiden päivän) takia oli alkanut. Maanantaina ei vielä porukkaa näkynyt, joten käytimme päivän hyödyllisesti tavaroita pakatessa. Siirsimme kaikki vaatteet ja muut tarpeellisen tarpeettomat roinat mamin ja papin huoneeseen, jotta minun ja Genesiksen asuttama huone saataisiin turistikäyttöön. Saman tekivät myös Roberto ja Miguel, mikä johti siihen, että mamin ja papin täydellisen siisti ja järjestelty huone näytti hirmumyrskyn kokeneelta.

 

 

Kiireisen viikon työskentelyn lomaan mahtui myös kaupungin yöelämään tutustumista. Lauantaina minä, Genesis ja Erika karkasimme keskustaan kuuntelemaan Fanny Lu -artistia. Kannattaa kurkkia youtubesta laulu nimeltä Fanfarron, se on varsin mukaansatempaava (vaikkei sanoista paljoa ymmärtäisikään). Fanny Lun poistuttua lavalta, tilalle asettui vanhojen miesten porukka lauluinensa, jotka eivät oikein tavoittaneet meitä. Niinpä lähdimme nälkäisinä keskustaan etsimään sopivaa ravintolaan. Koko viikon grillattua lihaa, riisiä ja menestraa syöneinä päädyimme etsimään ravintolaa, josta näitä ei löytyisi. Hetken väittelyn jälkeen asetuimme chaulafania syömään. Se muistuttaa hiukkasen risottoa, joskin on huomattavasti herkullisempaa. Kun sitten näimme kukkuroillaan olevat, järjettömän kokoiset lautaset, totesimme yhteen ääneen, että olisi pitänyt tilata vain yksi annos kaikille kolmelle. Mikä osoittautui täysin todeksi - kukaan ei syönyt edes puolia tästä ruuasta, ja taksissa kotimatkalla jokainen valitti turvonnutta oloaan.

 

Sunnuntaina nukuimme pitkään, sillä kotiin oli tultu vasta yhden maissa. Kiireisen työpäivän jälkeen löysin itseni uudemman kerran autosta matkalla kohti keskustaa. Tällä kertaa tosin mukana oli Genesiksen ja Erikan lisäksi hänen veljensä Pechi (Oscar oikealta nimeltään, mutta sitä kuulee vain kun Mery-äiti tai Erika on vihainen) ja Tiau (En edes muista oikeaa nimeä, sillä kukaan ei koskaan käytä sitä :D), sukulaisuudeltaan epäselväksi jäänyt Jonatan (luulisin, että hän on Erikan, Pechin ja Tiaun serkku), Miguel ja Quitossa asuva setä (oikeastaan vain todella hyvä ystävä, mutta sedäksi kaikki kutsuvat). Sedän jäätyä linja-autoasemalle, suuntasimme elokuvateatteriin.

 

Kun sopivaa elokuvaa ei löytynyt (kaikki olivat joko tylsiä, nähtyjä tai K-12, eikä esim. 4v Tiau oikeen sinne sisään pääsisi), joten suuntasimme sirkukseen. Kaikki olivat innoissaan, ostivat popcornia, karamelliomenoita (haluan näitä Suomeen än yy tee NYT!) ja munkkipallojen kaltaisia herkkuja, ennen kuin asetuimme loistaville paikoille. Nauruhermoja kutkuttaneen esityksen jälkeen suuntasimme hampurilaisille, kun nälkä oli iskenyt huomaamatta. Ja taas kerran hosteriaan palattiin yhden maissa, pienten poikien ollessa äärimmäisen väsyneitä mutta sitäkin onnellisempia.

 

Maanantain piti olla rauhallinen normipäivä, vaikka kyseessä olikin Miguelin synttärit. Kakkua ei veli halunnut, joten sellaista ei hankittu, vaikkakin Miguelin ystävä lahjoitti yhden kakun. Illalla Genesis suuntasi aikaisin nukkumaan, sillä siskolla oli tiistaina koulua (ja maanantaina myös, mutta laiska sisko lintsasi). Minä suuntasin Beggen kanssa veljesten huoneeseen katsomaan kauhuelokuvia. Tyypillisen herrasmiesmäisesti Roberto ja Miguel valtasivat television lähellä olevan sängyn, joten minä ja Begge asetuttiin jättimäiseen säkkituoliin mukavasti. Miguel totesikin elokuvan lopuksi, että taas kerran tuli valvottua myöhään, mihin kukaan ei voinut väittää vastaan.

 

 

Tiistaina mami päätti lähtevänsä Calcetaan ja Portoviejoon, jossa sukulaiset asuivat. Miguel, papi ja Mery ilmoittautuivat seuralaisiksi matkalle. Niin minä, Genesis ja Roberto jäimme keskenämme hosteriaan, kun Begge ja setä Limber olivat jo aiemmin lähteneet Calcetaan. Tiistaina minä ja Roberto siivosimme toimistoa samalla kun Genesis raatoi läksyjensä parissa, kunnes illalla Roberto ilmoitti, että nyt lähdetään kaupungin villiin yöhön.

 

Nojaa, villistä yöstä voi olla montaa mieltä - päädyimme nimittäin KFC:ssä syömisen jälkeen katsomaan Roberton joukkueen futispeliä, jonka he hävisivät 18-12. Kotiin palattuamme suuntasimme nukkumaan, sillä uudemman kerran oli keskiyö vilahtanut huomaamatta ohitsemme. Keskiviikkona Genesis joutui nousemaan vain muutaman tunnin yöunien jälkeen klo 6 suunnatakseen kouluun. Minä torkuin sen jälkeen vaille kahdeksaan, ennen kuin avasin television ja katselin Criminal Mindsia muutaman jakson. Siinä tuli myös järjesteltyä huoneistoa ja käytyä suihkussa. Kun aina laadukas AXN-kanava vaihtoi ohjelmansa Lostiin, suljin television ja suuntasin työhuoneeseen.

 

Roberto ilmestyi yhdentoista maissa säikähtäen puolikuoliaaksi, kun tervehdin toimiston kätköistä. Siinä sitten syötiin aamupalaa ja tehtiin Roberton lopputyötä yliopistolle (vastaa ilmeisesti Suomen gradua). Veljellä kun on hiukan ongelmia projektinsa kanssa, joten aina kun vain on aikaa, minä autan teknisten seikkojen, kuten aina hankalien sivunumeroiden, sisällysluetteloiden ja "Roberto, tää lause ei voi olla oikein" -korjauksien kanssa. Veli nauraakin, että hyvä kun on tyttöystävä Begge, joka osaa auttaa kaavioiden ja muiden graafisten, matemaattisten juttujen kanssa ja sisko, joka taitaa wordin salat ja ilmoittaa kirjoitusvirheistä kielessä, jota ei osaa.

 

Keskiviikkoiltana Genesis oli mennyt nukkumaan varsin aikaisin, jättäen mut ja Roberton kaksisteen painimaan projektin kanssa. Suomalaisen musiikin, eritoten Club for Fiven, soidessa taustalla, projektikin tuntui edistyvän. Ja hei, mulla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa, Roberto itse bongasi CFF:n kun pölli mun iPodin. Kuultuaan, että kyseessä oli lauluyhtye, eikä soittimia käytetty, veli vasta innostuikin. Nyt kaiken salsan, merenguen ja vallenaton seasta koneen syövereistä löytyy myös suomalaista a cappellaa.

 

Torstaina minäkin jouduin takaisin koulunpenkille, mikä oli sekä kivaa että ei-niin-kivaa. Kuudelta herääminen ei vaan ole mun juttu, eikä myöskään espanjankielinen kemia. Calcetan vieraat palasivat koulupäivän aikana ja herkullinen, mamin tekemä lounas odottikin meitä nälkäisiä koululaisia. Päädyimme jälleen kerran katselemaan kauhuelokuvia koko perheen voimin. Säästäkää itseltänne myötähäpen parituntinen ja facepalm-efektit, älkääkä katsoko elokuvaa The Collector. Sen sijaan kannattaa suosia kauhutrilleriä 2:13 tai sci-fi-psykologia-kauhua nimeltä The Fourth Kind.

 

Päivät täyttyvät television ja (kauhu)elokuvien katselemisesta, musiikista, yleisestä säätämisestä ja sekavista keskusteluista. Se taitaakin kuvata aika hyvin sitä, mitä täällä monesti vapaapäivinä tehdään. :D

 

Kirjoittelen pian lisää, mutta nyt voisi olla sopiva hetki livahtaa takavasemmalle ahertamaan matikan tehtävien kanssa. Begge kun näyttää äärimmäisen tylsistyneeltä, eikä pienestä avusta derivaattojen kanssa voi olla haittaa...