Paperisota on... paperisotaa. Mutta ainakin on viisumit hoidettu, muuttoilmoitukset tehty ja Kelaa valistettu ulkomailla oleskelusta. Huomenna edessä kiireinen päivä, johon mahtuukin liki kaikkea kampaamokäynnistä valuutanvaihtoon ja salmiakin ostamisesta matkalaukun pakkaamiseen.

Tänään yllättävä oivallus iski, kun tajusin että lähtöönhän on enää vajaat kaksi vuorokautta. Enää 40h ja on oltava lentokentällä, tai oikeastaan jo check-inniä tekemässä. 42h ja koneen pyörät irtoavat Helsinki-Vantaan kiitoradalta. Pelottavaa. Ihanaa.

Viime päivät tuntuvat menneen ohi niin nopeasti, ettei niiden edes huomaa kuluneen. Pakkaaminen on jäänyt kaiken muun kiireen keskellä, mutta on toisaalta, se on tuttua ja turvallista. Monille leireille tavarat on pakattu viidessä minuutissa. Nyt täytyy pakata mukaan enemmän tavaraa, mutta onhan sitä aikaakin ruhtinaalliset kaksi päivää. Turha panikoida. Kai.

Kaiken kiireen ja panikoinnin keskellä on iltaisin ehditty rauhoittua leikekirjaa selaillessa. Voin vakuuttaa, että osaan tuon kirjan ulkoa ennen kuin lento laskeutuu Quitoon. Nyt olisi helppo vastata siihen ripareilta tuttuun aamufiiliskierroksen kysymykseen "minkä kirjan ottaisit mukaan autiolle saarelle?" Yksistä kansista kun löytyy viimeiset kaksi vuotta kuvina ja sanoina. Voin vain kuvitella, miten suuren työn ja tuskan takana tuon väsääminen oli. Valokuvista ei ainakaan ollut pulaa!

Monet ovat kysyneet, joko jännittää lähtö. Aina on tullut vastattua liki mekaanisesti, että eipä oikeastaan. Nyt huomaa, kuinka alkaakin jännittää. Joten kyllä, mua jännittää! Jännityksen lomaan mahtuu myös muitakin suuria pieniä tunteita, niin iloja kuin suruja. Paperisodan kääntyminen voiton puolelle rauhoitti - kyllä kaikki saadaan hoidettua ihan ajallaan, ja nyt paperit-kohdan voi yliviivata things-to-do -listalta. Muutenkin listan kohdat alkavat loppua, asiat siis toisin sanoen hoidettuna. Eikä yhtään liian aikaisin. Olisihan se nyt ollut tylsää, jos ei mitään hoitaisi viime tipassa! :'D

Daisy-koirani nukkumassa sohvalla.

Sillä aikaa kun tyytyväisenä tätä kirjoitusta raapustelin, Daisy päätti mennä nukkumaan, vallaten siinä huomaamattani tyynyn, peiton ja puolet sängystä. Koirani kyllä tietää, kuinka viedä mahdollisimman paljon tilaa - kuten kuvasta näkyy. Hyvää yötä!