On taas tapahtunut niin paljon, ettei ole ollut aikaa tänne kirjoitella. Kummasti päivät vain kuluvat, yhtäkkiä on taas sunnuntai ja uusi viikko alkamassa. Koko ajan tapahtuu jotakin, kuten nyt on jo moneen kertaan todistettu.

Viikonloppu oli hiljainen, hosteriassa ei ollut paljoa väkeä. Viikonlopun aikana puuhattiin vaikka mitä kaiken lepäämisen lisäksi. Maanantaina oli ensimmäisen varsinaisen koulupäivän vuoro oppitunteineen. No, eikös aamunavauksen omaisessa tilaisuudessa, jossa koko koulu seisoo futiskentällä jonoissa luokien mukaan (ja luokan tytöt ja pojat eri jonoissa), rehtori päättänyt esitellä meidät ”uudet” vaihtarit. Niinpä päädyimme lavalle Anabellan (YFUn vaihtari Saksasta) kanssa.

Oppitunnit olivat suoraan sanottuna kamalia. Mä en ymmärtänyt mitään! Opettajat puhuvat ja ehkä kirjoittavat jotakin taululle, josta yritän epätoivoisesti kirjoittaa asiat ylös. Ongelma vaan on, etten tiedä sanoja, joten kun opettajien käsiala on epäselvää, muistiinpanojen kopioiminen on lievästi ilmaistuna hankalaa. Onneksi edessä istuva luokkalaiseni Kate puhuu hiukan englantia, joten hän auttaa muistiinpanojen kanssa (ja kertoo samalla, mistä oikeestaan puhutaan...). Jopa matikka oli ihan hirveetä, kun en ymmärtänyt yhtään mitään siitä, mitä tapahtui. No, ehkä tää tästä. Kunhan vähän kieltä oppisi...

Mutta koulu on aivan loistava paikka oppia espanjaa, koska mun luokkalaiset keksi hienon leikin. Ne kysyy kysymyksiä espanjaksi ja minun pitää vastata niille espanjaksi, kokonaisin lausein. Jos en ymmärrä / osaa vastata, menetän yhden pisteen. Tätä on nyt leikitty viikon verran, eikä loppua näy. :D

Tiistaina koulupäivän jälkeen Maryuri-mami kysyi, haluaisinko lähteä hänen, Genesiksen ja Miguelin kanssa tapaamaan mummia. Suostuin ja vasta siinä vaiheessa sain tietää, että mummi asuu toisessa kaupungissa, joten en menisi seuraavana päivänä kouluun. Hups. Lähdettiin puolessa tunnissa ajamaan, koska Calcetaan (etsikää kartasta Manabi tai Portoviejo niin ootte lähellä Calcetaa) ajaisi kolmisen tuntia. Calceta sijaitsee rannikolla, minkä kyllä huomasi lämpötilasta samantien. Saavuttiin perille illalla, kun oli jo pimeää, mutta silti oli kuuma mekko päällä. Calcetassa yövyimme mummin ja vaarin kotona. Minä ja Genesis naurettiin hiukan liian kovaäänisesti siinä nukkumaan mentäessä, sillä mami koputti oveen ja huusi ”Silencio!”.

Seuraavana päivänä ajeltiin Portoviejoon, jossa vierailimme tuttavaperheen kotona. Siellä oli n. 2kk ikäinen vauva, jota kaikki tietenkin ihailivat. Palasimme Calcetaan kiertotietä, sillä mami halusi näyttää meille padon. Maryuri-mami tuntee Calcetan seudun hyvin, koska on syntynyt siellä ja muuttanut Santo Domingoon vasta aikuisena. Nojoo, patoa mentiin ihailemaan. Kyllä siellä riitti nähtävää! Järvi ja vastarannalla vuoristo, niin kaunista! Kameraa ei kenelläkään ollut, koska hosterian kamera unohtui Calcetaan ja mun kamerasta oli akku loppu, mutta Genesiksen hienolla puhelimella räpsittiin kuvia. (Kuten arvata saattaa, lisäilen ne kuvat vasta myöhemmin, kunhan Genesis ensin siirtää ne omalle koneelleen.)

Palattiin takaisin Calcetaan niin myöhään, että hetken keskustelun jälkeen mami soitti hosteriaan ja ilmoitti sinne jääneille (eli Robertolle ja Carlokselle) että me jäädään Calcetaan vielä toiseksi yöksi. Carlos soitteli sitten mun ja Genesiksen kouluihin seuraavana aamuna, ettei meitä turhaan odotettaisi tunneille. Torstaina ajeltiin sitten aamupäivästä takaisin Santo Domingoon. Kun ajoimme saman kampaamon ohi, jossa Begge aiemmin spontaanisti leikkautti hiuksensa, mami lähetti Genesiksen kysymään, olisiko siellä aikoja manikyyriin ja pedikyyriin. Olihan siellä heti samantien tyhjää. Niinpä mut ja Genesis jätettiin kampaamo/tatuointi/manikyyri/ties mikä paikkaan odottamaan vuoroamme. Neljän aikaan vihdoin palattiin kotiin kynnet laitettuina.

Illalla Miguel soitti vanhempien huoneesta puhelimella toimistoon, jossa minä ja Roberto koitimme saada nettiä toimimaan. Nopean puhelinkeskustelun jälkeen nappasimme pyyhkeet mukaan, suuntasimme kioskiin keräämään syötävää. Muutamaa sipsipussia, suklaapatukkaa, limsapulloa ja jogurttia (oltiin Roberton kanssa nälkäisiä!) myöhemmin heitettiin pyyhkeet päähän ja juostiin niin lujaa kuin mahdollista vanhempien huoneeseen. Toimisto, keittiö ja kioski on siis eri rakennuksessa kuin vanhempien huone, näin tarkennuksena. Ai miksi meillä oli pyyhkeet päässä? Koska satoi – ja kunnolla! Siinä vaiheessa kun tuo 20m matka oltiin kuljettu, molempien pyyhkeet olivat läpimärät ja valuivat vettä. No, katsoimme sitten Scream 4sen kolmisin. Kerrankin oli kunnon seuraa kauhuelokuvaa katsottaessa – puolessa välissä leffaa Roberto nukkui tyytyväisenä samalla kun minä ja Miguel yritettiin olla kuolematta nauruun. Miguelin kanssa osoiteltiin henkilöitä ja kerrottiin kuka kuolee seuraavana ja millä tavalla. Monta kertaa oltiin jopa oikeassa, vaikkei kumpikaan ollut nähnyt elokuvaa aiemmin. :D

Perjantaina koulussa koko päivän pelasimme jalkapalloa. Kuulemma joka perjantai koulussa vain pelataan futista. Ei paha tapa viettää perjantaita – varsinkin, kun meidän luokka ei pelannut yhtäkään peliä. Aika kului nopeasti, kun keskustelu kävi vilkkaana. Jossakin vaiheessa joku rypisti paperin ja ennen kuin kukaan oikeastaan tajusikaan, pelasimme bolleyta. Se on näiden versio lentopallosta, mutta luokkahuoneeseen sovitettuna. Eli rypistetään papereita, kunnes saadaan nyrkin kokoinen paperipallo, jota sitten lyödään/potkitaan/miten vaan pidetään ilmassa. Naurua riitti kun paperipalloa mäiskittiin ja varsinaisia ninjaliikkeitäkin tuli nähtyä – ja tehtyä! Joku luokan pojista löysi koripallon, joten siirryimme ulkotiloihin jatkamaan samaa peliä uudella, suuremmalla pallolla. Voihan sitä koulupäivän näinkin käyttää.

Koulun jälkeen Carlos-papi, minä ja Genesis lähdettiin kaupunkiin, jossa Begge ja Maryuri-mami jo olivat. Vaihdettiin lennossa autoja, minä ja Genesis asetuttiin mukavasti Beggen ajamaan autoon. Carlos lähti jonnekin, ja me suuntasimme kauppakeskukseen. Törmäsimme matkalla Robertoon ja Beggen veljeen, joten kahdella autolla mentiin sitten parkkipaikalle. Roberto oli oma sekopäinen itsensä koko ajan, minä ja Begge vaan pyöriteltiin silmiä (ja sormea pään vieressä, jotta jokainen varmasti tajuiaisi, että Roberto on hullu) ja naurettiin kun Roberto teki jotain harvinaisen epänormaalia.

Monen tunnin pyörimisen jälkeen Genesis löysi mekon, joten saatoimme lähteä kotia kohti. Hetken pohdittiin Beggen kanssa, mitä puettaisiin, kunnes Begge keksi loistavan idean – jonka seurauksena minä, Genesis ja Begge ajeltiin Beggen kotiin. Genesis puki mekkonsa ja sovitteli sen jälkeen Beggen kenkiä (joita muuten riittää...). Begge penkoi vaatekaappiaan ja löysikin nopeasti etsimänsä. Niinpä mä sain tummansiniset farkut, mustan topin ja harmaan liivin päälleni. Minä ja Genesis oltiin varsin tyytyväisiä molempien ulkonäköön, mutta Begge ei ollut vielä edes päässyt vauhtiin, vaan kaivoi meikkikokoelmansa esiin. Siinä sitten vuorotellen istuttiin Genen kanssa mallinukkeina. Korviksetkin löytyivät molemmille, samoin kuin hajuvettä. Hurmaavina lähdettiin sitten Genesiksen koululle juhlimaan.

Joo, se oli koulun juhla, mutta mitään tekemistä sillä ei ollut Suomen koulujuhlien kanssa. Voisikin sanoa, että se oli vain koulun pihalla järjestetty juhla. Hienoja tanssi- ja musiikkiesityksiä täynnä ollut ilta huipentui mahtavaan ilotulitukseen. Tapasin juhlissa Magdalenan, saksalaisen vaihtarin, jonka kanssa juttelin paljonkin jo valmennusleirillä. Begge yritti epätoivoisesti seurata meidän englanninkielistä keskustelua, mutta totesikin väliin, että me puhuimme liian nopeasti. Nauroimme Maggien kanssa ja totesimme, että siltä meistä tuntuu, kun te puhutte espanjaa keskenänne. :D

Kun juhlat loppuivat, suuntasimme kaupunkiin ajelemaan ympäriinsä. Lopulta päädyimme ostamaan pizzanpalat kadulta, samasta paikasta kuin konsertin jälkeen. Kiertoteitä pitkin ajelimme kotiin, jonne saavuimme siinä puoli yhden aikaan.

Lauantai-aamuna kukaan ei raaskinut herättää minua ja Genesistä, koska kaikki tiesivät, että olimme tulleet kotia myöhään. Minä heräsin siinä puoli yhdeksän aikaan, enkä enää saanut unta, joten luin kirjaa, kuuntelin musiikkia ja lopulta avasin tietokoneen (kirjoittaakseni tämän hihi). Genesis nukkui tyytyväisenä puoli yhteentoista, jolloin papi huuteli ulkoa ”Genesisgenesisgenesis!” (Carlos puhuu tosi nopeasti ja kutsuessaan nimeltä muita, nimet sulautuvat yhdeksi pitkäksi rimpsuksi. Tälle ollaan naurettu paljon, koska Carlos jatkaa nimen nopeaa hokemista vielä senkin jälkeen, kun vastaat. :D Parhaimmillaan aamuisin keskustelu on "Robertorobertorobertoro-" "Si?" - "Robertorobertorobertoro-" - "Papi, habla!" - "Robertoroberto-...")

Päivällä täällä oli muutamia asiakkaita, joten pyörin kioskissa ja yritin ymmärtää mitä asiakkaat halusivat ostaa. Yllättävän hyvin jopa onnistuin! Vaille neljä Roberto kaappasi minut käsikynkkään ja ilmoitti painokkaasti, että hänellä oli tylsää. Hetken pyörimisen jälkeen Roberto ja minä suunnattiin autolle ja huristeltiin Beggen luokse. Osuttiin juuri sopivasti saapumaan, kun Begge ja tuon kolme veljeä ja muutama kaveri suunnittelivat joelle uimaanlähtöä. Toista kertaa vuorokauden sisään Begge rahjasi minut huoneeseensa, penkoi vaatekaappiaan ja heitti shortsit vaihdettavaksi farkkujen tilalle.

Beggen auton lavalla sitten matkustettiin joelle. Roberto ja Ray (Beggen veli) valittivat ensimmäisestä joesta, jonne pysähdyimme. Valitettuaan tarpeeksi kauan, Begge antoi periksi ja ajoimme kauemmas, suurelle joelle. Mikä oli todella hyvä, koska suuri joki oli mielettömän kaunis! Ensimmäisenä tuli mieleen, että olisimme saapuneet pirunpellolle, koska kaikkialla oli kiviä. Mutta ei, joki oli kivinen ja ranta oli yhtä kivipeltoa. Kauniita, pyöreiksi hioutuneita kiviä kaikkialla. Minä ja Jeffer, Beggen nuorin veli (kai 9v) ryntäiltiin ympäriinsä ja huudeltiin toisillemme ”kato tätä kiveä!”.

Uitiin joessa, jossa oli melkoisen vahva virtaus, kiitos kosken, joka oli aivan vieressä. Roberton vesikameralla otettiin kuvia ja videoita, kunnes akku loppui. Uimme joen vastarannalle, jossa Ray roiskaisi vettä minun päälleni. Ei sillä, olin uinut ja sukeltanut, eli eipä paljoa haitannut, mutta se oli sodanjulistus. Vaan minkä sodan? No muta/hiekkasodan tietenkin! Heitin Rayta päin hiukan mutaa, ja viittä sekuntia myöhemmin kaikki rannallaolijat paiskoivat mutaa toistensa niskaan. :D Pesimme mudat pois ja uimme joen keskellä olevan puun luokse, jossa sitten ninjailimme. Kuvia on, mutta pitääpi odotella, että Roberto siirtää ne tietokoneelle. :)

Takaisin hosteriaan palasimme vasta puoli kahdeksan aikaan. Pikaisen suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasin vanhempien huoneistoon, jossa juttelimme niitä näitä. Minä ja Genesis, pienet väsyneet koululaiset hehe, suuntasimme nukkumaan kymmenen aikaan.

Sunnuntaina kulutin koko päivän kioskissa työskennellen. Tällä kertaa olin aivan yksin kioskissa suurimman osan ajasta, mikä toi tiettyä haastetta. Oli pakko yrittää ymmärtää, mitä asiakkaat milloinkin halusivat ja samalla muistaa, paljonko mikäkin keksipaketti maksoi ja paljonkos näistä ostoksista nyt tulikaan yhteensä... Mutta hyvin siitäkin selvittiin. Silloin, kun asiakkaat tiedustelivat jotakin ihmeellistä, totesin vain "Un momento, por favor", eli hetkinen, olkaa hyvä/kiitos ja kävin hakemassa papa-Carloksen tai jonkun toisen työntekijän/perheenjäsenen ratkaisemaan tilanteen. :D

Tälläistä tällä viikolla, kirjoittelen taas kunhan kerkiän. :) Heipsun!