Tiistaina yllätin kaikki kun onnistuin ratkaisemaan koulutunnilla erään arvoituksen kaikista nopeiten. Paras hetki oli se, kun totesin vain, etten ymmärtänyt sanaakaan opettajan selityksistä, mutta jos he yrittivät ratkaista tätä, tämä olisi oikea vastaus. Kaveri käänsi englanninkielisen selitykseni opettajalle, joka nyökytteli ihmeissään ja antoi palkinnon (ensimmäinen joka ratkaisi kunkin arvoituksen sai kynän).

 

Torstaina pelattiin futista koko päivä, paitsi ettei meidän luokalla taaskaan ollut yhtäkään peliä. Niinpä päivä kului Dayanaran iPhonella pelatessa. Haluatko miljonääriksi? -peli osoittautui loistavaksi valinnaksi, koska Dayanara ja Gaby (kaksi koulukaveriani) tiesivät vastaukset lattarimaita koskeviin kysymyksiin, ja mä osasin sit kertoa suurimman planeetan tai Tintin koiran nimen. :D Pelattiin koko peli läpi, eli miljoona dollaria ois ollut meidän. Valitettavasti iPhone ei sylkäissyt miljoonaa meille, höh. Lisäksi pelattiin mm. Monopolia ja Milk the Cow:ta, jossa idea oli lypsää lehmä mahdollisimman nopeasti. Kuluihan se koulupäivä tälläkin tavoin. Iltapäivällä lähdimme ostamaan koulupukua, mutta missäkään kaupassa ei sitä ollut. Vain liikuntauniformun housut löytyivät. Toisaalta, kouluni uniformu on vain yksi valkoinen t-paita, jota kukaan ei edes tunnu pukevan...

 

Perjantaina kesken koulupäivän opettaja viittoi minut johtajan puheille (se ei ole rehtori, vaan henkilö joka on vastuussa siitä, mitä oppilaat tekevät koulupäivän aikana... tai jotain sellaista :D). Sain lapun, jonka avulla pääsin lähtemään kesken koulupäivän ulos porteista. Koulun ympärillä on nimittäin aidat, ja portin luona hengailee kaksi vartijaa aseineen kaikkineen. Kukaan ei pääse sisään tai ulos ilman lupaa kesken koulupäivän. Valeria, mun aluevastaava eli YFUn työntekijä, tuli noutamaan mut ja Anabellan. Ajeltiin sitten maahanmuuttovirastoon tms, josta saatiin meidän henkilökortit. Sieltä sitten takaisin kouluun juuri sopivasti seuraamaan koulun presidentin, sihteerin ja ties keiden virkaanvihkimistä. Koulupäivä päättyi 12:30, mikä oli sinällään typerää, koska koulubussi tuli noutamaan vasta 13:30. Siinä sitten istuskeltiin, syötiin jäätelöä (oli törkeän kuuma!) ja odotettiin.

 

Aurinko paistoi, joten koko päivän oli todella kuuma. No, Roberto päätti ratkaista tämän ongelman hyvin yksinkertaisesti - heittämällä mut ja Genesiksen uima-altaaseen. Valitettavasti tämä ei sujunut, kuten veli oli suunnitellut, sillä me kiskoimme hänet mukanamme. Niinpä uiskenneltiin kolmisin uima-altaassa. Uimisen jälkeen Roberto ja Genesis "ryöstivät" kioskin heittämällä muovipussiin muutaman sipsipussin, keksejä ja mehua. Mä lähdin kysymään lupaa meille kaikille papa-Carlokselta, joka tietenkin suostui. Niinpä lähdettiin tuonne luontoon seikkailemaan kolmisin, käveltiin joessa ja lopulta kiivettiin mäen päälle ihailemaan näkymää ja syömään ryöstösaalistamme.

 

Takaisintulomatkalla törmäsimme Beggeen, joka oli lähtenyt etsimään meitä syystä, joka ei koskaan tullut kenellekään selväksi. :D Palasimme Hosteriaan ja autoimme siirtämään lauantaina yläkerran ravintolassa tarvittavat tavarat yläkertaan. Roberto mankui pitkään mami-Maryurilta, että saisimme lähteä käymään yliopistolla, jossa Roberton luokkalaiset pelasivat futista. Lopulta saimme luvan, joten ei kun vain menoksi!

 

Yliopistolla olimme ehkäpä 10 minuuttia, kunnes lähdimme ostamaan elokuvaa. No, pyörittyämme puolisen tuntia piraattikopioita myyvässä liikkeessä, olimme keränneet mukaamme 12 elokuvaa. Ja siinä kassalla kun niitä maksoimme, tuijottelimme omistajan näyttämää elokuvaa pienestä televisiosta. No, sekin tuli sitten ostettua. Toisaalta, hintaa noilla kopioilla on sellaiset 80 senttiä (euroissa) eli ei yhtään mitään.

 

Hosteriassa valloitimme vanhempien huoneen ja sohvan, kun aloimme katsomaan The Ultimate Gift -elokuvaa. Hetken sähellyksen jälkeen Roberto onnistui vaihtamaan puhekielen englannista espanjaan (kyllä, täällä kaikki elokuvat katsotaan aina dubattuna - ja televisiosta ne näytetään dubattuina). Pyynnöstä Roberto lisäsi tekstit espanjaksi, jotta mun olisi helpompi ymmärtää. Hyvin ymmärsinkin, ja elokuva oli todella hyvä. Kaikki pysyivät hereillä (toisin kuin Scream 4 katsottaessa...) ja välistä jopa itkettiin. Surullisen kaunis elokuva, kannattaa kyllä katsoa, jos ei sitä ole nähnyt.

 

Lauantaina nukuttiin Genesiksen kanssa pitkään, koska edellisenä iltana elokuva oli loppunut siinä kahdentoista maissa. Kun sitten herättiin, mä asetuin kioskiin työskentelemään, olkoonkin että asiakkaita oli vain muutamia. Niinpä muutaman tunnin tylsyyden jälkeen hain läppärin, joten minä ja Mercy sitten katseltiin kuvia ja naureskeltiin ties mille.

 

Kaukohalit kaikille! :)

 

Ps. Siitä on tasan kuukausi kun lähdin Suomesta. Ei kyllä tunnu siltä.